Tällä hetkellä kolmas tutkintoon johtava opiskelukausi elämässäni on loppusuoralla. Tentit ja luennot ovat takana, enää on lopputyön tekeminen. Takana on siis kaksi muuta opiskelujaksoa, sinkkuelämää ja nyt elän tavallista perhe-elämää.
Kun parikymppisenä opiskelin, hyödynsin opiskelijaruokalaa. Aamupalaksi nautin kupillisen kahvia sekä runsaalla kädellä täytetyn reissumiehen tai sämpylän, yhteensä 6 markkaa eli 1 euro. Päivällä söin opiskelijaruuan ja tietty ison annoksen, niin iltapalaksi riitti jogurtti, hedelmä ja pari voileipää. Viikonloppuna kokkailin jotain yksinkertaista. Näin pärjäili hyvin opiskelijabudjetilla. Valmistuttuani suoritin lisätutkinnon heti perään samoilla ruokailuperiaatteilla.
Kun työ- ja yksinasujan sinkkuelämä koitti, hyödynsin ensin työpaikkaruokailua, mutta sitten alkoi laitosruoka kyllästyttää. Olin kotona asuessani tottunut todella hyvään ruokaan, sillä sekä äiti että isä ovat loistavia ruuanlaittajia. Päätin, että vaikka olen sinkku, on minullakin oikeus hyvään kotiruokaan. Niin aloin opettelemaan ruuanlaiton jaloa taitoa. Monenlaisia kömmähdyksiä, mutta myös onnistumisia sisältyi opettelun aikaan. Hankin pienen pakastimen, johon leivoin pullia ja sämpylöitä. Söin samaa ruokaa kaksi päivää ja pakastin lopun. Näin oli pakastimesta ottaa, kun tuli tiukan markan päivä. Aloitin silloin reseptien keräilyn ja nyt keittokirjoja on jokunen kymmen ja lipaston kaappi on täynnä irto-ohjeita.
Kun tapasin mieheni, silloin alkoi todellinen herkuttelu. Pidämme molemmat hyvästä ruuasta ja sitä kokkailimme yhdessä. Syntyi pari lasta. Kun lapset olivat pieniä, söimme aivan tavallisia perussuomalaisia kotiruokia. Joka päivä oli viisi ateriaa: aamupala (puuro + hedelmä + voileipä), lounas (edellisen päivän tähteitä) välipala (viiliä, lettuja, vohveleita, jogurttia, kiisseliä tai muuta pientä)., päivällinen (tuhti lämmin ruoka) ja iltapala (voileipää+ puuroa tai muuta mukavaa).
Kun lapset kasvoivat ja suhtautuminen ruokaan muuttui ennakkoluulottomammaksi, aloimme taas kokkailemaan monipuolisesti. Aloitin kolmannen opiskelujaksoni työn ohessa kolme vuotta sitten, mutta halusin kuitenkin, että syömme kunnon kotiruokaa. Tämä edellytti huolellista suunnittelua. Kun tein esimerkiksi laatikkoruokaa, tein sitä 2-3 annosta. Yksi  tavalliseen uunivuokaan ja se syötiin heti, muut annokset alumiinifoliovuokaan ja ne pakastin sellaisen päivän varalle, jolloin en ollut kotona tekemässä ruokaa ja mieskään ei olisi ehtinyt kokkailemaan. Pullataikinaa leivoin aina litran taikinan kerrallaan (64 pullaa) ja pakastin ne annospusseissa. Yhdestä pussillisesta oli aina yhdelle kahvihetkelle.
Nyt, kun opiskelu on hyvällä mallilla, aion tehdä mahdollisimman monipuolista ruokaa, kuitenkin taloudellisuus huomioiden. Aion myös kokeilla muiden maiden keittiöiden ohjeita ja monipuolistaa repertuaariani entisestään.
Itsevalmistettu ruoka on parasta ruokaa. Tällöin voi varmistaa, että se on juuri sellaista kuin haluaa. Ruuanlaitto on myös stressinhallintakeino. Kun työpäivän jälkeen tulee kotiin ja alkaa kasvisten kuorimisen ja pilkkomisen ym. irtoaa ajatus työpäivästä ja siirtyy kotiasioihin.
Toivon mukaan tässä blogissa julkaisemistani resepteistä ja ajatuksista on iloa edes muutamalle blogissa vierailevalle.