Opettaja istui vieressäni koulun ruokalassa ja vahti, että varmasti syön loppuun kylmän ja kokkareisen pinaattikeiton. Jos joku olisi silloin sanonut minulle, että aikuisena pidän pinaattikeitosta ja että se tulee olemaan lasteni suuri herkku, en olisi uskonut. Onneksi itse tekemälläni pinaattikeitolla ei ole mitään tekemistä sen kouluruuan kanssa. Ennakkoluulottomuus aikuisiällä auttoi minut löytämään tämän helpon ja nopeatekoisen herkun.
469566.jpg
Voita tai margariinia iso pala
vehnäjauhoja joitakin ruokalusikallisia
maitoa
1 pkt pakastepinaattia
suolaa ja sokeria maun mukaan

Kattilan pohjalla sulatetaan rasva ja vehnäjauhot sekoitetaan siihen hyvin. Jauhojen ja rasvan tulee olla sopivassa suhteessa. Sulaa rasvaa ei saa jäädä "irralleen" eikä jauhoja saa myöskään jäädä sitoutumatta rasvaan. En osaa sanoa tarkkoja määriä, sillä laitan ruokaa yleensä sormituntumalla. Kun jauhot ovat vähän aikaa turvonneet rasvassa (ei saa ruskistua) lisään n. puolet maidosta ja sekoitan seoksen tasaiseksi. Sekoittamisessa käytän puuhaarukkaa. Lisään maitoa pikku hiljaa, jotten vahingossa laita sitä liikaaja keitto jää plitkuksi. Keitto vaatii ahkeraa sekoittelua, sillä maitopohjaiset ruuat palavat helposti pohjaan. Kun keitto on sopivan sakeaa, lisään pakastepinaatit. Kun pinaatit ovat sulaneet ja keitto on taas kuumaa, lisään suolan ja sokerin, maistelen, onko niiden määrä sopiva ja nostan keiton tarjolle. Keiton kanssa tarjoan keitettyjä kanamunia. Kun lapset olivat pieniä, oli heidän vaikea lusikalla syödä kanamunan puolikkaita keiton seassa, joten kananmunat leikattiin munaleikkurilla ensin toisin päin ja sitten toiseen suuntaan. Näin kananmuna oli pieninä suikaleina ja lapsille helpompia syödä.